Hahmotat kuvaa, haet sen rajoja, teet ensin helpompaa, siirryt sitten vaikeampaan. Välillä paloja ei löydy, joskus työ sujuu leikiten ja joskus haluat jättää koko leikin kesken. Omissa ja työelämän tilanteissa kateissa olevien palojen löytymistä saattaa auttaa joko systeemisen perhe- tai organisaatiokonstellaatiomenetelmän käyttö. Tule kokeilemaan!
Olen aina pitänyt palapelien teosta. Jouluperinteenä on ollut tehdä ainakin tuhannen palan palapeli. Jouluna 2015 ison 3000 palan pelin kasaamiseen liittyi paljon symboliikkaa. Palapelin kasaaminen kuvasti tilannetta, jossa olin, tai olin ollut jo useampia vuosia. Ennen joulua olin pitkän pohdinnan tuloksena ilmoittanut irtisanoutuvani kunhan minulle on seuraaja valittu.
Mieleni oli aluksi kuin palaset levällään pöydällä, kun uuden kuvaa ei vielä saa näkyviin. Ollutta olotilaani havainnollisti myös Paolo Coelhon Uskottomuus kirjasta kohta: ”Kun yö saapuu eikä kukaan näe, minua kauhistuttaa kaikki, elämä ja kuolema, rakkaus ja rakkauden puute, se että kaikki uusi muuttuu tavanomaiseksi, tunne että olen hukkaamassa elämäni parhaat vuodet rutiineissa, jotka toistuvat samanlaisina kuolemaani saakka, ja paniikinomainen pelko kaikkea tuntematonta kohtaan, oli se sitten kuinka seikkailumieltä kiihottavaa ja jännittävää tahansa.”
No, elämäni oli kyllä ollut täynnä monenlaista uutta, tapahtumia oli ollut yllin kyllin. Kuitenkin silloin, yksi merkittävä polku oli päättymässä ja toinen avautumassa … hiljalleen, mutta vakaasti.
Palapelin teon aloittaminen kuvastaa hyvin mielessä tapahtuneeseen hitaaseen muutokseen liittyviä menneitä vuosia. Kun palat ovat levällään pöydällä ja niitä kääntelee oikeinpäin, on tunne, että tästä on tulossa jotain hienoa, mutta kuvaa ei vielä saa muodostettua itselleen. Kääntely ja reunapalojen etsintä on tuskastuttavaakin, löytyykö vai eikö löydy, mutta tärkeää on saada kokonaisuuden rajat näkyviin. Osaa värejä erottelen tarjottimille ja lautasille tehdäkseni tilaa rajojen piirtämiselle. Syrjään siirrettyjen aika on myöhemmin. Välillä tulee sekin tunne, että kuva ei muodostu ikinä valmiiksi.
Nyt, kun todellisesta irtisanoutumisesta on reilu vuosi, työelämän suunta on täsmentynyt. Kun sitkeästi maltoin olla ryhtymättä heti samanlaiseen kuin olin aiemmin tehnyt ja päätin odottaa, mitä elämä antaa, se on nyt antanut tarkennuksiansa. Vuosi 2016 opetti paljon myös sitä, että koko ajan ei tarvitse suorittaa, voi myös levätä ja antaa ajatusten ja asioiden tulla elämään omaa tahtiaan. Aivan niin kuin kissa makaa palapelin päällä ja suorastaan estää rakennuspuuhat.
Uutena asiana elämääni tulivat sekä organisaatio- että perhekonstellaatio-opinnot ja menetelmä, josta en ollut aiemmin koskaan kuullut sanaakaan. ”Tässä on se juttu, mitä haluan tehdä!” -ajatus selkiytyi hyvin nopeasti. Kyseessä on hieno erilaisia jumitilanteita avaava ja ratkaisun paloja ja polkuja näyttävä menetelmä, jonka hyötyjä olisin mielelläni hyödyntänyt jo monissa aiemmissa työelämän vaiheissa. Ihan kuin olisi löytynyt työkalu elämän palapelien nopeampaan rakentamiseen.