Konstellaation kehittäjiä

Menetelmän on kehittänyt saksalainen katolinen pappi Bert Hellinger (synt. 1925), joka työskenteli lähetystyössä Etelä-Afrikassa. Hän oli opiskellut filosofiaa ja teologiaa, Afrikan vuosinaan hän toimi myös toimi opettajana ison koulun johtajana. Vuosien työ Zulujen parissa opetti häntä myös arvostamaan Zulujen maailmankatsomusta. Systeeminen dynamiikka ja fenomenologisuus (=havaintoihin ja kokemukseen perustuva), joita hän opiskeli angligaanisen papiston koulutuksissa, tulivat käänteentekeviksi hänen ajattelussaan. Hellinger jätti pappeuden, palasi Eurooppaan ja opiskeli psykoanalyytikoksi sekä myöhemmin perehtyi perhe- ja lyhytterapian menetelmiin.

Lähestyessään 70 vuoden ikää Hellinger alkoi siirtää oppejaan kirjoihin, jotka psykiatri Gunthard Weber kirjoitti workshop -tilaisuuksien äänitysten pohjalta. Perhekonstellaatiomenetelmä on laajasti käytössä Keski-Euroopassa ja se soveltuu käytettäväksi niin perhe-, organisaatio- ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä. (Wikipedia)

Konstellaatiotyöskentely perustuu muutamiin periaatteisiin, joita tulee kunnioittaa kaikissa systeemeissä. Mikäli periaatteita vastaan toimitaan tai niitä ei ole kunnioitettu, ne alkavat aiheuttaa ongelmia yhteisössä ja usein joku yhteisön jäsen alkaa kantaa niiden vaikutuksia, usein myös ylisukupolvisesti.

Periaatteet ovat: oikeus kuulua, antamisen ja vastaanottamisen tasapaino sekä järjestys.

Konstellaatiomenetelmää erityisesti organisaatioiden käyttöön on kehittänyt hollantilainen Jan Jacob Stam (1945), joka opiskeli biologiaa ja myöhemmin didaktiikkaa ja työskenteli niin opettamisen kuin yritystenkin palveluksessa mm. konsulttina ja partnerina.

Vuonna 1995 Jan Jacob tutustui konstellaatioihin ja vuonna 2002 hän perusti vaimonsa Bivi Schreuderin kanssa Bert Hellinger Instituut Netherlandsin. Nykyisin hän työskentelee maailmanlaajuistesti tehden systeemistä organisaatiokonstellaatiota tunnetuksi.

Organisaation periaatteisiin kuuluu myös neljäntenä päättyminen. Oleellista on myös tunnistaa systeemien selvitymismekanismit, jotka ovat yksilön omatunto, systeemin omatunto ja kehitysvoima.